panic attack

no se siitä reippaasta työpäivästä sitten -.- 

jouduin lähtee duunista kesken kaiken syynä tällä kertaa paniikki/ahdistus kohtaus..

aamulla olo oli semi jees,mitä nyt väsytti ku heräilin yöl taas muutamaan otteeseen. noh,ku hyppäsin bussiin nii alko olee aika heikko ja paha olo,meinasin pariin otteeseen tehä U-käännöksen himaan mut päätin mennä töihin, ajattelin et johtuu vaa siitä ku oon väsynyt ja söin aamulla yhen leivän. kamppiin ku pääsin alko pikkasen jo huippaa päässä, dösärillä oli taas vitusti jengiä joten arvasin et bussi tulee olee iha täynnä. bussissa sitte oltiin ku sillit purkissa ja alko iskee paniikki ja meinasin jäädä aikasemmalla pysäkillä mut sinnittelin. bussista ku hyppäsin ni kävelin ripeesti kauppaan ostaa töihin evästä, smoothien ja kinkkukiusauksen. olo oli kaupassa nii tukala et aloin hikoilee ku pikku sika taas. töissä sitte mulle sanottiin et olis mun vuoro käydä kaupassa ku piia oli kipeenä (sen kuuluis käydä kaupassa) alko sit ahistaa iha hirveesti se kauppa reissu et rintaaki kivisti. hammasta purren lähin takasin kauppaan mut sit alko pyöryttää iha hirveesti et ajattelin etten millää kykene olla töissä, soitin sit mutsille itkien ja selitin mun olosta. kyllä, itkin. kävin sit kaupassa silmät turvoksissa ja punasina. alko hävettää iha hirveesti ja tuntu et kaikki tuijottais mua, jalat alko mennä veteliks. tuskahiki pukkas nii pahasti et rillitki oli iha huurussa. kassalla nimikirjotuksesta ei tullu mtn ku kädet täris ku haavanlehdet. kaupasta ku pääsin ni koitin soittaa pomolle kysyäkseni et onko ok jos lähen, mut ei se vastannu. päätin sit kertoo asiasta päiville mutten löytänyt sitä kahvilasta. menin keittiön puolelle, menin kyykkyyn maahan ku tuntu et taju lähtee. työ kaveri, liisa, kysy multa et mikä mulla on. selitin sille ja kysyin et onko se nähny päiviä, ei kuulemma ollut. alko taas itkettää joten menin siivous komeroon. vähä ajan päästä liisa toi päivin mun luokse ja kerroin mun olotilasta ja anto luvan lähtee. kotiin tulo oli aika tuskaa, tuskahiki pukkas ja mua alko hävettää sekin et haisin (ainaki omasta mielestä). tuntu bussissa et kaikki katto mua tai ainaki vieressä istuva mies haistais jtn. kotiin ku pääsin ni olo alko pikkasen helpottaa ja juttelin äidin kns täst asiasta, kehotti menee lääkärii ja pyytää uutta lääkettä ku nykynen lääkitys ei tunnu auttavan, vaan pahentavan. saa nhä mitä huomen sanoo jne mut toiv vaihettais lääkettä tai jtn. mulla on huomenna taas psykiatri liittyen noihin paniikki kohtauksiin.

 mä vaan vihaan näitä kohtauksia. ei pysty kohta missää liikkuu.