tiistai 27. elokuuta 2013

why u didint say anything?

pää on vähä pyörryksissä.. oikee tiiä mitä pitäis ajatella.. olin vanhan kaverin kns ryyB.. istuttiin ulkona ja kyseltii kuulumisia sun muuta.. jossain vaiheessa alettii sit henkeviä tai ylipäätään meidän "yhteisestä" menneisyydestä puhumaan.. 


ollaan oltu monen monta vuotta kavereita,jossain vaiheessa tunteet tuli peliin mukaan,ainaki omalta osalta.. olin iha lääpälläni tai sanotaanko tässä tilaanteessa rakastunut (?) kyseiseen henkilöön sen joku 3-4v mut sit jossai vaiheessa ns.päästin irti.. olin vaan niin väsynyt siihen on offiin.. se monesti sano tykkäänvänsä musta,tosin kännissä.. uskoin aina sen juttuihin ja elättelin toiveita.. mut sitte ku se oli selvinpäin.. ei mtn.. ei halauksia,pusuja.. sillo se oli aika vittumainen mua kohtaan.. mut silti se sai aina kauheita mustasukkasuus kohtauksia jos näin jtn muuta ihmistä ku sitä,varsinki jos olin sanonu et on jtn juttuu meneillään.. sillo se lähinnä haistatti pitkät ja oli pitkään aikaan puhumatta mulle.. olin sillo niin ujo etten vaa uskaltanu kysyy et mitä se oikeesti musta tahtoo.. mä monesti sanoin sille et pidän siitä älyttömästi mut se vastas vaa et se haluu olla kavereita.. en pystyny oikeen seurustelemaan kenenkään muun kns sillä tää yks vaa pyöri mun mielessä.. aina ku olin "unohtamassa" sitä ni se alko (kännissä lähinnä) selittää kui tärkee oon sille ja kui paljon se musta välittää.. mä monesti vaan mietin et jos alkaisin seurustelemaan mitä tää yks siihen sanois? haluisko se enää nhä mua? jne.. pelkäsin niin paljon et menetän sen ihmisen,olihan se mulle rakas.. en oikeen muista missä vaiheessa tavallaa luovutin sen ihmisen suhteen.. ehkä aloin sillon ymmärtää ettei se mun kns mtn tahtonukkaan tai sitte mulle vaan yksinkertasesti riitti se pelleily,en muista.. joka tapauksessa,nähtiin harvemmin,puhuttiin harvemmin.. jossai vaiheessa huomasin pystyväni seurustelemaan jonku muun kns enkä pahemmin enää välittäny sen puheista.. mut silti jos sen kns olin juomassa tai ylipäätään nähtiin ni kovasti kyseli et onko juttu vakavaa,onko kyse rakkaudesta jne.. sillo "alussa" mietin vielä vähän et haitaakohan sitä jos seurustelen.. siitä ihmisestä oli niin vaikeeta saada selvää et koko sen ajan ku meil oli jtn,jos oli,niin olin iha sekasin siitä mitä se halus ja ylipäänsä siitä et pitikö se musta sun muuta.. oon tässä ns.kunnolla päässyt yli tästä henkilöstä,tietenki mua vieläkin ärsyttää miksen voinu kysyä siltä asioita suoraan jne.. 


noh tosiaan ku henkeviä siinä puhuttiin ni tää heittää et se oli muhun tosi paljon ihastunu tai jopa rakastunut myös ne 3-4v.. sano ettei se uskaltanu kertoa tunteistaan ja ois kns kuulemma halunnut alkaa seurustelemaan mun kns.. sano myös et aina jos ja kun oon seurustellut ni sitä on ärsyttäny se todella paljon.. siitä aloin miettimään et eikai vaan se musta enää tykkää? mä en oikeesti tiiä mitä mun pitäis ajatella; iloa vai vihaa?
tällä hetkellä kyse saattaa olla molemmista.. iloa sen takia,koska nyt tiiän et se musta oikeesti välitti mut vihaa taas sen takia ku se ei sanonu moneen vuoteen mtn.. ku mä roikuin siinä nii pitkään ni ärsyttää et se 3-4v on valunu ns. hukkaan.. ärsyttää ku ei aikasemmin tehny asialle mtn.. tai minkä takia se ei vaan voinu selvinpäin sanoa mulle suoraan et mitä se musta tahtoo? tai mitä se tunsi mua kohtaan? 


älkää ymmärtäkö väärin.. mulla ei ole enää kyseiseen henkilöön sellasia tunteita,rakastan sitä tällä hetkellä vaan ystävänä ja myös hän sen tietää.. mut toi uutinen pisti vaan vähän miettimään noita vanhoja asioita.. varmasti myös monella käynyt suurinpiirtein näin ni varmasti ymmärrätte mitä tarkotan..


mä oon tällä hetkellä erittäin onnellinen villen kanssa.. mä en ikinä sitä jättäis,varsinkaan jos vaikka se yks tulis tässä lähi päivänä sanomaan et pitää musta tai jtn.. mä oon jättänyt menneet taakseen,tietenkää en joitain asioita tuu unohtamaan,niinkuin varmasti näin on monilla.. pointtina tässä on se et oon jatkanu kaikesta huolimatta mun elämääni ja oon tällä hetkellä erittäin tyytyväinen päätöksiin mitä oon elämässäni tehnyt.. ilman niitä en ois koskaan tutustunut mun nykyseen omaan rakkaaseen ville on tällä hetkellä ainoo asia minkä nään :3 ilman omaa pupulia,en ois saanu millää lailla elämääni kondikseen.. tai no oikeestaan saan vaan kiittää siitä et ville pamahti mun elämään rakastan vaan villee niin paljon et tuntuu et kohta halkeen mä toivon ettei ville mua koskaan jätä,mä en ois mtn ilman sitä ;_; 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti